Tiedä, mitä syöt – Parsa

Tiedä, mitä syöt – Parsa

Tiedä, mitä syöt -sarjassa käsitellään tällä kertaa parsaa. Kevään ja alkukesän suosikkiherkku on ravintoarvoiltaan erittäin terveellinen ja kelpasi myös Rooman keisareille. Lue alta parsan historiasta sekä vihreän ja valkoisen parsan eroista. Muistathan myös herkullisen parsareseptin!

Parsa on monille tuttu vihannes, jonka sesonki ajoittuu kevääseen ja alkukesään. Suomessa paras parsakausi on yleensä toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. Keväiset parsareseptit ovat olleet jo pitkään suosittuja, eivätkä suotta, sillä parsassa yhdistyvät maukkaus ja terveellisyys.

Parsaa on viljelty ensimmäisen kerran 5000 vuotta sitten Egyptissä. Jopa roomalaiset keisarit nauttivat parsaa mielellään. Itseasiassa he arvostivat parsaa niin paljon, että heillä oli “parsalaivasto”, joka sisälsi erityisiä laivoja, jotka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan parsan noutamiseen. Heillä oli myös tarkat ohjeet siitä, miten parsaa tuli viljellä. Parsan käyttö levisi Ranskaan ja Englantiin 1500-luvulla. Parsaa on ennen käytetty myös lääkekasvina diureettisten ominaisuuksiensa vuoksi. Vaikka parsaa ei lääkkeenä käyttäisikään, on se hyvä vitamiinien lähde. Parsassa on runsaasti C- ja K-vitamiineja sekä foolihappoa ja muita B-ryhmän vitamiineja. Parsan sanotaan olevan vatsaystävällinen, mutta FODMAP-ruokavalioon se ei sovi.

Tavanomaisimmin parsa jaotellaan kahteen alalajiin: valkoiseen ja vihreään. Kyseessä on sama kasvi, mutta eroavaisuudet liittyvät sadonkorjuuhetkeen. Vihreän parsan sato korjataan, kun versot ovat kasvaneet noin 15 cm:n korkuisiksi, ja valkoista parsaa saadaan korjaamalla sato “maan alta” heti kun versojen kärjet ovat pinnalla.

Parsan hinta määräytyy tarjonnan mukaan. Parsan satokautena kasvista voi saada huokeasti, kun taas satokauden ulkopuolella parsa on kalliimpaa.

Parsarisotto

Kesäinen parsarisotto