Miksi metsässä seikkailu kannattaa

Miksi metsässä seikkailu kannattaa

Metsän villeys on yksi sen parhaista puolista. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei koskaan voi täysin arvata, mitä seuraavassa polun mutkassa tulee vastaan. Kenties kaunis ja rauhakseen etenevä pillerinpyörittäjä tai varvikko täynnä lempimarjojani. Olen vasta viime vuosina havainnut sen, miten vieraantunut olenkaan ollut metsästä. Esimerkiksi punkkipelkoni on saanut minut epäröimään metsässä liikkumista, vaikka sillä olisi tervehdyttävä ja rentouttava vaikutus mielialaan.

Metsistä, esimerkiksi perheemme mökin kesäisistä kangasmetsistä, löytää vaikka minkälaisia syötäviä asioita, kuten hennon makeita ja vähän kirpeitä mustikoita. Terveelliseksi mieltämäni mustikka tuntuu helposti piiloutuvan ympäristöön. Metsää kannattaakin pysähtyä tutkimaan – kun huomaa ensin muutaman mustikan, onkin ympärillä yhtäkkiä kukkuroittain marjoja. Osan mustikasta voi nauttia paikan päällä ja osan kerätä esimerkiksi kaurapuuron päälle tai mustikkapiirakkaan.

Lempimarjaani vadelmaakin tulee ajoittain vastaan esimerkiksi tien pientareilla. Metsästä saattaa löytyä myös meheviä metsämansikoita, joista tulee mieleen lapsuudessa nautittu punainen limonadi. Tapanani on sirotella pari marjaa takaisin kasvupaikan läheisyyteen kenties uusia varpuja tai pensaita kasvamaan. Joskus voi käydä niinkin, että törmää metsässä villiytyneeseen omenapuuhun, jonka hedelmät saattavat olla ihastuttavan kirpeitä, vaikka usein varsin pienikokoisia.

Tärkeintä on muistaa, että syö vain sellaista, minkä satavarmasti tunnistaa. Tämä pätee varsinkin syksyn sieniin, joista esimerkiksi kantarelli ja suppilovahvero ovat suhteellisen helppoja tunnistaa. Suppilovahveroiden kohdalla kannattaa tehdä vielä jälkitarkastus kotona, sillä mukaan on saattanut tarttua hyvin samannäköistä, mutta myrkyllistä suippumyrkkyseitikkiä.

Syötävien luonnon antimien kanssa minua itseäni on auttanut se, että olen todennut olevani vielä osaamaton monien syötävien sienten tunnistamisessa. Suosittelen lähtemistä itseä kokeneempien luonnossa liikkujien mukaan, jotta he voivat opettaa, kuinka luonnossa toimia ja mitä kerätä. Kun pääsee sienikorin kanssa kotiin ja lopulta kokkaamaan, sienten umaminen maku on pienen kuumentamisen jälkeen päätähuimaavan herkullinen. Joskus suppilovahveroita on löytynyt niin paljon, että niitä on saanut fiilistellä pääruoan osana useamman päivän.

Mielestäni syötävien lajien kirjo on niin laaja, että melkein koko metsän voisi syödä sellaisenaan. Välillä tunnen alemmuutta siitä, että tunnistan vain muutaman villiyrtin, marjan ja sienen. Metsässä liikkumalla kuitenkin oppii! Toinen tärkeä seikka on kunnioittaa metsän ekosysteemiä ja kerätä asioita vain sen verran kuin uskoo tarvitsevansa. Tässä ei ole mitään tiettyä selkeää määrää, vaan esimerkiksi syksyllä putkahtelevia puolukoita voi kerätä sopivasti ja sitten jättää loput jotakuta toista kerääjää tai metsän eläintä varten. Jos on epävarma, kannattaa kerätä mieluummin hieman vähemmän ja palata myöhemmin hakemaan lisää – näin vältyt turhalta hävikiltä ja saat käytettyä marjat tuoreimmillaan!

Ensi keväänä aion kerätä ensimmäisen kerran niitä muutamia villiyrttejä, jotka tunnistan. Vaikka olen jo vuosia tiedostanut nuorten nokkoslehtien ja voikukkien terveellisyyden sekä makujen rikkauden, olen tähän mennessä joka kevät unohtanut tyystin niiden keräämisen. Ne tulee kerätä mahdollisimman ajoissa ja mahdollisimman kaukaa vilkkaasti liikennöidyistä teistä. Aiotko sinä kokeilla, muistuttavatko voikukan lehdet maultaan hieman rucolaa? Näiden, kuten muidenkin villien luonnon antimien keräämisestä tulee joka kerta kutkuttava aarteenetsinnän tunnelma. Suosittelen kokeilemaan!

Metsä_infograffa_LeoRepo
Viisi vinkkiä metsässä seikkailuun

Haluaisitko oppia lisää erilaisista raaka-aineista? Ota 2 kertaa kuukaudessa julkaistava Tiedä mitä syöt -tietoiskumme seurantaan ja tutustu erilaisiin raaka-aineisiin perinteisestä porkkanasta erilaisiin sieniin. Muista myös Suomen luonnon päivä 28.8.

Kirjoittaja Lasse Oksanen

Oikolukija Viivi Lehtinen

Kansikuva Eevastiina Talvisto

Infografiikka Leo Repo