Kuntien julkiset ruokapalvelut ilmastoystävällisen ruuan lisääjinä

Kuntavaalit lähestyvät ja kasvisruuan lisääminen julkisissa ruokapalveluissa on jälleen tapetilla – eikä syyttä, sillä se on yksi konkreettisimmista tavoista vaikuttaa kasvihuonepäästöjen vähentämiseen kuntatasolla. Kasvisruuan lisääminen kouluissa on ollut myös WWF Nuorten yhtenä tavoitteena. Viime vuonna WWF Nuoret muun muassa laativat kasvisruuan lisäämistä vaativan kouluruokakirjeen lähetettäväksi kunnanvaltuustoihin.

Keskustelu julkisten ruokapalveluiden järjestämistä kasvisruokapäivistä voi tuntua pieneltä ja vähäpätöiseltä, mutta sen vaikutukset ovat suureen massaan kohdistuvina tosiasiassa valtavat. Opetushallituksen mukaan maksuttoman kouluruokailun piirissä on tällä hetkellä lähes 900 000 henkilöä ja koulujen lisäksi myös muut tahot, kuten päiväkodit, laitokset, työpaikat sekä puolustusvoimat mukaan laskettuina jopa kolmasosa suomalaisista aterioi päivittäin ruokapalveluissa. Yhteensä julkisissa ruokapalveluissa tarjoillaan vuosittain noin 380 miljoonaa ateriaa.

Asenteiden muuttuminen sivutuotteena

Kasvisruuan määrän lisäämisellä julkisissa ruokapalveluissa voi suorien kasvihuonepäästöjen vähentämisen lisäksi olla myös muita myönteisiä vaikutuksia ilmaston kannalta. Maukasta ja ravitsevaa kasvisruokaa tarjoamalla voidaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin, tottumuksiin sekä käsityksiin kasvisruuasta. Parhaimmassa tapauksessa asenteiden onnistunut muuttaminen johtaa siihen, että kasvisruuan määrä lisääntyy myös kotikeittiöissä.

Aihe ei ole uusi, sillä esimerkiksi Helsingin kouluissa otettiin jo vuonna 2011 käyttöön kasvisruokapäivä. Muissa julkisissa ruokapalveluissa kehitys on ollut hitaampaa ja esimerkiksi puolustusvoimissa viikoittaiseen kasvisruokapäivään siirryttiin vuonna 2018. Asenteiden muuttamisen näkökulmasta kasvisruuan lisääminen ei saisi rajoittua vain kouluihin, sillä nuorissa on jo vanhempaa väestöä selvästi enemmän kasvisruokaan myönteisesti suhtautuvia. Asenteet vaihtelevat myös naisten ja miesten sekä maaseudun ja kaupunkien välillä: naiset suhtautuvat miehiä myönteisemmin kasvisruuan lisäämiseen, kun taas maaseudulla asenteet ovat kaupunkeja kielteisemmät.  

Kuinka tavoitteisiin päästään?

Puolustusvoimissa viikoittaiseen kasvisruokapäivään siirtyminen aiheutti paljon vastustusta. Asiasta herännyt keskustelu osoitti kasvisruokaan kohdistuvien kielteisten asenteiden olevan syvällä, ja ennen kasvisruokapäivän järjestämistä vain 0,5 prosenttia varusmiehistä valitsi kasvisruuan. Kasvisruokapäivän vakiintumisen jälkeen Varusmiesliitto on saanut palautetta siitä, että varusmiehet pitävät kasvisruokaa mauttomana. Kasvisruokapäivinä ruokaa tilataan myös usein muualta. Tämä osoittaa sen, että tarjottavan kasvisruuan tulee olla maukasta, jotta sen tavoitteet voivat myös todellisuudessa täyttyä. Hyödyllistä voisi olla esimerkiksi ottaa ruokapalvelun käyttäjät mukaan sen suunnitellussa, millaista kasvisruokaa tarjotaan. Osallisuus onkin nähty tärkeänä tekijänä ruokavaliomurroksen aikaansaamiseksi.

Meidän kuntalaisten tärkein keino asiaan myötävaikuttamiseksi on äänestää ehdokasta, joka suhtautuu myönteisesti kasvisruokaan sekä aktiivisesti ajaa sen lisäämistä julkisissa ruokapalveluissa esimerkiksi aloitteiden avulla. Tämän lisäksi voit hyödyntää myös jo aiemmin mainittua WWF Nuorten kouluruokakirjettä ja lähettää sen kuntasi kunnanvaltuustoon. Vastaavan kirjeen voi tehdä koulujen lisäksi myös muiden julkisten ruokapalveluiden kasvisruuan tarjonnan lisäämiseksi.

Lähteet ja lue lisää:

YLE:n kysely kasvisruuan määrän lisäämisestä julkisissa ruokaloissa
YLE: Kasvisruoan määrää on lisätty armeijassa, mutta monet pitävät sitä mauttomimpana inttiruokana
Ruotuväki: Vain 0,5 prosenttia varusmiehistä valitsee kasvisruoan
WWF:n työkalupakki kuntavaaliehdokkaille
SYKE Policy Brief: Ympäristövaikutukset on huomioitava ravitsemussuosituksissa
Ammattikeittiöosaajat: Julkiset ruokapalvelut ohjaavat kestävää syömistä
Kaljonen, M., Peltola, T., Kettunen, M., Salo, M., & Furman, E. (2018). Kasvisruokaa kouluun – kokeileva tutkimus ruokavaliomurroksen tukena. Alue Ja Ympäristö, 47(2), 32-47.