Proteiinimuutokselle on iso tarve – Viljasta villikalaan -webinaarissa luotiin katse tulevaisuuden kestävämpiin ruokaratkaisuihin

WWF Nuorten Viljasta villikalaan – suomalaiset yritykset kestävien proteiiniratkaisujen suunnannäyttäjinä -webinaari järjestettiin 20.4.2021 kaikille avoimena verkkotapahtumana. Webinaarissa ruoka-alan yritykset ja WWF Suomen asiantuntijat käsittelivät yhtä ruokakeskustelun polttavimmista puheenaiheista – kestäviä proteiininlähteitä. Verso Food (Beanit), Hätälä, Luonnonlaidunlihan tuottajat ry, Ylva ja Jalofoods (Jalotofu) kertoivat puheenvuoroissaan alansa haasteista ja mahdollisuuksista.

Ruuantuotannon vaikutuksia kokosi ensin WWF:n suojeluasiantuntija Mari Koistinen. Ongelmia ovat mm. ilmastopäästöt, monimuotoisuuskato, vesijalanjälki, sekä vaikutukset maaperään ja vesistöihin. Eläinperäisen ruoan tuotanto on erityisen kuormittavaa, ja viedessään yli 80% viljelypinta-alasta se tuottaa vain 37% ravintomme proteiinista. Kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota pitäisi siirtyä ilmaston ja ympäristön hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta myös ihmisten terveyden ja ruokaturvan puolesta.

Kasviproteiinit vahvistavat jalansijaansa markkinoilla, mutta haasteita on edelleen kasvisruoan “tavallistamisessa”

Jalofoodsin Jouko Riihimäki puhui webinaarissa Jalotofusta. Jo 30 vuotta palkokasvien parissa toiminut yritys on huomannut kasvun kysynnässä vuodesta 2016 lähtien. Lautasille päätyäkseen kasviproteiinituotteiden pitää olla ennen kaikkea herkullisia. Hän pitää soijapohjaisia tuotteita hyvänä esimerkkinä monikäyttöisestä kasvituotteesta, joka on ravintoarvoiltaankin erinomainen. Ajoittain huonosta maineesta kärsinyt soija ei itsessään ole pahantekijä, vaan ongelman aiheuttaa sen valtava tarve rehuksi lihantuotantoon, jolloin maapinta-alaa tarvitaan paljon. 

99% Jalofoodsin raaka-aineista on luomua. Riihimäki huomauttaa Suomen luomunoston olevan muihin Pohjoismaihin verrattuna vähäistä. Soijan viljelyalue siirtyy yhä pohjoisemmaksi, ja Riihimäki kannattaakin suomalaista soijanviljelyä. Erilaisten kasvien viljely ehkäisee Suomessakin maaperän köyhtymistä. 

Jalotofu on saamassa ensi vuoden alussa oman biokaasulaitoksen, jossa soijapavun kuitu- ja hera-aineksesta muodostetaan biokaasua. Pavusta saatu energia riittää toivon mukaan tulevaisuudessa kattamaan koko tofun tuotannon.

Verso Foodin Jukka Kajan puheenvuoron aiheena oli “Kasvisruoan tavallistamisen asialla”. Beanitilla on huomattu asenteiden kasvissyöntiin muuttuneen myönteisemmiksi, mutta toiminnassa se näkyy hitaammin – vain 28 prosenttia suomalaisista ostaa kasviproteiinituotteita. Ongelmaksi Kataja mainitsee ruokaan liittyvät tarpeettomat jännitteet, sillä Beanitin tutkimuksen mukaan 64% kokee ruokavalioiden ympärillä käytävän keskustelun olevan kärjistynyttä. Vastaukseksi yleisökysymykseen kasviproteiinituotteiden hinnasta Kataja erittelee tekijöiksi mm. raaka-aineen hinnan ja kauppojen katteet. “Tukipolitiikkaan en nyt mene.” Hän uskoo, että tuotannon kasvaessa hinta laskee.

Beanitin kampanjointiin tavallistamisen puolesta kuuluu panostaminen arkiresepteihin. “Tuotteiden sopiminen tomaattikastikkeeseen tai makaronilaatikkoon on oleellista, kun tavoitellaan massoja.” Härkäpavun hyviä puolia ovat vähäpäästöisyys ja pölyttäjäystävällisyys, lisäksi käyttövalmiin tuotteen kotona kypsentämiseen tarvitaan vähemmän energiaa. 

“Muikku on uusi musta!”

WWF:n suojeluasiantuntija Perttu Tamminen kertoi kalapuolen näköaloista. Maailmanlaajuisesti kalan käyttö on ollut jatkuvasti kasvussa ja määrää ei enää ole juuri varaa lisätä ylikalastettujen kantojen yleistyessä. Suomessa kalastus on pääosin kestävällä tasolla ja siksi tuontikalaa, jonka osuus on tällä hetkellä 80%, halutaan nyt korvata kotimaisella. Monia lajeja olisi varaa hyödyntää enemmän, niitä ovat mm. särkikalat, kilohaili ja silakka. Suomessa on Tammisen mukaan tilaa myös kalankasvatukselle, jos se tehdään kestävästi. WWF:n kalaopas on laadittu auttamaan vastuullisten valintojen tekemisessä.

Hätälän visiosta “Toimittaa asiakkaillemme Pohjoisen rehtiä kalaa“, kertoi yrityksen varatoimitusjohtaja Matti Isohätälä. Heidän kalansa päähankinta-alue on Pohjoiskalotin alue Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Hätälän tavoitteena on lisätä kotimaisen luonnonkalan osuutta. Isohätälän sanoin “muikku on uusi musta”. Sitä on Suomessa saatavilla runsaasti ja menekki voisi mielellään kasvaa paljonkin.

Luonnonkalassa haasteena on saatavuuden vaihtelu vuodenaikojen mukaan. Isohätälä kuvaa sitä olevan yleensä joko liikaa tai liian vähän. Tätä pyritään tasoittamaan jalostustoiminnalla: esimerkiksi keväällä jäiden lähdön aikaan kalaa on paljon, jolloin sitä kerätään ja jalostetaan vaikkapa pidempään säilyviksi kalapihveiksi. Hätälä haluaisikin edistää “kauden kala -ajattelutapaa”.

Luonnonlaidunliha perinnebiotooppien säilyttäjänä

Mielenkiintoisen puheenvuoron tarjoili myös tuottaja ja puheenjohtaja Fredrik von Limburg Stirum Luonnonlaidunlihan tuottajat ry:stä. Perinnebiotoopit ovat elinympäristö, jossa on toisiksi eniten uhanalaisia lajeja, on siis tärkeää, että niitä hoidetaan, von Limburg Stirum sanoo. Se taas tapahtuu pääosin laiduntamalla. “Lajirikkaat perinneympäristöt eivät säily ilman laiduntavia eläimiä, eivätkä laiduntavat eläimet säily maisemassamme ilman lihansyöntiä.” Luonnonlaitumella laiduntavat lehmät ja lampaat saavat myös elää lajityypillistä elämää. Laidunkierron oikealla suunnittelulla voidaan von Limburg Stirumin mukaan myös sitoa hiiltä maaperään ja pitää ravinteet poissa vesistöistä. 

UniCafe näyttää, että ravintola voi tehdä paljon – luotettava hiilijalanjäljen laskentatapa helpottaisi raaka-aineiden vertailua

Ravintolatoimijan näkökulmaa kuultiin webinaarissa Ylvan Antti Ruuskalta. Ylvaa ohjaavat liiketoiminnassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Ravintoloissa hyödynnetään mm. kestävästi pyydettyä kalaa, luomutofua, kotimaista lihaa, satokauden kasviksia ja kokeillaan mielellään erilaisia uusia kasviproteiineja. “Tehdään vähähiilisestä ruuasta helppoa, houkuttelevaa ja hyvänmakuista”, Ruuska tiivistää. Näin muokataan asiakkaiden ruokailutottumuksia ja saadaan isompi vaikuttavuus kuin pelkästään yrityksen omia päästöjä seuraamalla.

UniCafe on saanut vähennettyjä päästöjään 20% mm. naudanlihasta luopumalla. Myös päästökompensaatiota hyödynnetään. Tällä hetkellä UniCafen asiakas voi itse hyvittää päästönsä kassalla Compensate-palvelun avulla. Ruuskan korostaa, että erityisesti tutkitun tiedon lisääntyminen tuotteiden hiilijalanjäljestä olisi tärkeää, jotta luotettava vertailu tulisi mahdolliseksi.

Mikäli webinaari jäi välistä tai ei täysin tyydyttänyt tiedonjanoasi, esimerkiksi seuraaviin sivustoihin voi tutustua: https://wwf.fi/ruoka/ruuan-ymparistovaikutukset/, WWF:n Kalaopas (https://wwf.fi/kalaopas/), WWF:n Lihaopas (https://wwf.fi/lihaopas/)

Myös WWF Nuoret puhuu paljon kestävästä ruoasta muun muassa Pandapodi-podcastissaan ja Instagramissa @wwfnuoret.

Anna-Sofia Krjukov, WWF Nuoret

Artikkelin kuva: Roosa Nyberg