Teemu Roininen / Proteiinimyytti

Teemu Roininen on 34-vuotias Suomen painonnostojoukkueen miesten kapteeni, yrittäjä ja ammattivalmentaja. Hän asuu Lempäälässä ja edustaa seuraa Lempäälän Kisa. Teemulla on takanaan yleisen ikäluokan superraskaasta sarjasta kahdeksan Suomen mestaruutta sekä yhteensä 18 edustustehtävää yleisessä sarjassa EM- ja MM-tasolla. Hän on myös 26. suomalainen, joka on työntönostolla nostanut 200 kiloa tai enemmän.

“Jos mulla on kaks vaihtoehtoo ruokapöydässä, joilla ei ole mitään mulle merkittävää eroa ja toinen niistä vähentää olentojen tuskaa ja toinen sitä ei tee, niin musta se valinta on aika helppo.”
Teemu Roininen

MINKÄLAISTA RUOKAVALIOTA NOUDATAT? MITÄ YLEENSÄ SYÖT?

Mä oon ollut vähä reilut neljä vuotta vegaani. Se mitä syön vaihtelee aika paljon, mutta aika vähän käytän jalosteita. Syön paljon ihan sellaista perusruokaa, ei mitään hifistelyä. Tänään aamulla söin puuroa, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, pastaa, papuja ja salaattia. Syön päivässä noin 5500 kaloria, voisin syödä enemmänkin, mutta sillä pysyy paino tasapainossa.

MIKÄ SAI SINUT ryhtymään vegaaniksi?

On se varmaan kiinnostanut pidemmän aikaan, mutta alun perin se olettamus mulla oli, että vegaaniruokavalio ja painonnosto- ja voimaurheilu ei sovi millään tavalla yhteen. Mutta kuitenkin, kun mua se aihepiiri kiinnosti, niin kaikki eteen tulleet artikkelit aiheesta kiinnitti mun huomiota ja tuli sit lueskeltua niitä. Tulin lopulta siihen johtopäätökseen, että tästä ruokavalion muutoksesta voisi olla mun urheilijauralle hyötyä.

Vuonna 2016, kun aloin vegaaniksi, oli olympiavuosi. Ja kun olympiavuosina painonnostossa ei järjestetä maailmanmestaruuskisoja, mun ei tarvinnu olympialaisiin lähteä. Kun ei ollu loppuvuodesta isompia merkityksellisiä kilpailuja, päätin, että kuukauden kokeilen miltä tuntuu, ja sit sen kuukauden jälkeen mä päätän, että palaanko entiseen vai jatkanko kasviperäisellä ruokavaliolla. Päätin sitten jatkaa.

Syyt oli siis aika lailla itsekkäät siinä alkuvaiheessa, mutta tietysti kaikki muut positiiviset asiat, mitä tää tuo tullessaan, on olleet tervetulleita. Tietenkin tällaiseen syömiseen voi olla monta lähtökohtaa, mutta sit, kun on tällainen “narsisti”, niin on aika itsekkäät lähtökohdat. Tulosurheilussa ylipäätänsä mennään tulos edellä ja tehdään sen mukaan asioita.

Jos mulla on kaks vaihtoehtoo ruokapöydässä, joilla ei ole mitään mulle merkittävää eroa ja toinen niistä vähentää olentojen tuskaa ja toinen sitä ei tee, niin musta se valinta on aika helppo. Mulle se ei ole välttämättä mitään tunteilua, vaan sellainen rationaalinen valinta. Jos mä teen tällaisia valintoja, niin ne on sit mun ja mun ympäristön kannalta parempia valintoja kuin ne toiset.

Minkälaisia reaktioita olet kohdannut liittyen ruokavalioosi?

Kyllähän se tietysti on vähän ihmetystä herättänyt, silloin alkuun varsinkin. Enemmän mulle on tullut sitä positiivista palautetta. Aika moni sellainen voimaurheilija tai sellaiset stereotyyppiset makkaraa syövät keski-ikäiset miehet ovat voineet tulla sanomaan mulle silleen, että “kuule, minäkin oon vähän vegaani”.

Se vaikutus on enemmänkin ollut sen mukainen, että tällainen tapa on ihan hyväksytty tapa toimia. Tiiän esimerkiksi useemman suomalaisen painonnostoharrastajan, jotka on kokeilleet kasvipainotteisempaa ruokavaliota ja huomanneet, että täähän on tosi hyvä juttu. Ihan kaikilla tasoilla, harrastajasta kilpaileviin urheilijoihin. Ei ole tietty valtavirtaa, mutta tiedän useita, jotka kasviperäisellä ruokavaliolla treenaa.

Entä minkälaisia haasteita ja esteitä olet kohdannut liittyen urheiluun ja kasvisruokavalioon? Kuinka olet ratkaissut nämä haasteet?

En nyt sanoisi, että mitään esteitä olis ollut. Kyllähän niitä on tuol kisareissuilla, kun käy Georgiassa tai tämmösissä maissa, missä kasvissyönti ei ole mikään juttu yhteiskunnassa. Eihän sieltä välttämättä niin monipuolista ruokaa löydy verrattuna siihen sit, mitä kotona syö.

Mulla on omat eväät matkassa, ja on ollut jo kauan ennen kasvisruokavalioo. Mul on riisinkeitin ja omat eväät aina reissussa mukana, kun en oikeen luota siihen, että sieltä kisapaikalta löytyisi ylipäätänsä sitä, mitä haluaisin syödä. En mä ole sen kummempia vaikeuksia siinä kokenut. Kaupoista löytyy mitä vaan eikä siinä ole kotona ongelmaa.

Yksi hauska tarina tuli mieleen, kun olin käymässä Turkmenistanissa. Maassa, joka on aika suljettu, diktatuuri ja kaikkee sellaista muuta mukavaa. Siellä oli tosiaan maailmanmestaruuskisat, ja siel oli tosi hyvät eväät mulle; riisiä tai perunaa ja iso vadillinen kidneypapuja ja mausteita. Joku papumuhennos se oli ja se oli kyl todella hyvää. Sen lisäksi oli sit joku liharuoka tietysti kanssa. Hauskaa tässä oli se, että niistä kymmenestä hengestä, jotka sitä liharuokaa söi, kuudella oli ongelmia vatsan kanssa, mutta ite pysyin terveenä. Kun on tuollainen suljettu diktatuuri, niin ei taida olla tarkkaa valvontaa sillä, kuinka ne eläimet päätyy ruokapöytään. Ei taida olla aina se tuorein liha, mutta tuollaiset pavut nyt säilyy, vaikka niitä säilyttäis vuoden lämpimäs.

Mitä hyötyjä koet kasvipainotteisella ruokavaliolla olevan lajissasi?

Oon itse kokenut, vaikka tietenkin tällainen oma tuntemus, että palaudun paremmin. Nyt on tietty vaikee verrata, kun ei oo muistikuvaa, mitä se oli viisi vuotta sitten. Ainoo mitattava ero, jonka selkeesti sain mittaamalla oli, kun aamusykkeet laski kolme tai neljä lyöntiä, kun olin viikon tai puoltoista syönyt vegaanisesti. Se kertois siitä, että kroppa on palautuneempi tai sit, että verisuonisto on enempi auki ja joustavampi. Sen perusteella, mitä oon lukenut, niin tähän se palautuminen voisi perustua. En oo enempää mittaillu mitään hormonitasoja tai vastaavia. On myös hyvä muistaa, että vaikka puhun palautumisesta, niin painonnostossa ja muissakin urheilulajeissa isoin juttu on se treenaaminen.

Muistan, että sen jälkeen, kun mun syömisestä oli ollu juttu Hesarissa, yksi vaari kysy multa Rauhaniemen kansankylpylässä, että onko mun tulokset noussut sit sen muutoksen jälkeen. Kyllä ne on vähän noussutkin, mutta kyllä mun oli pakko sanoa, että siihen vaikuttaa myös monet muutkin asiat kuin se, että mitä on lautasella. Tietty kaikki pienet edut, mitä voi saada, koitetaan ottaa.

Mikä on lempiliikkeesi salilla? Minkälaista painonnosto on lajina?

Painonnostajan pitäisi sanoo, että se on tempaus tai työntö, koska niissä me kilpaillaan. Täytyy myös sanoa tempauksesta ja työnnöstä, että ei ole mitään parempaa kuin se, että saa tempauksen oikein kohdalleen tai työnnöt oikein onnistuu. Mutta sit kun ne on pikkasen pielessä, niin tää on kyl niin p***** laji kuin olla voi, se on niin p******** silloin, mutta onneks ne sit joskus onnistuukin! Mutta joo sanotaan, että ne tempaus ja työntö on lempparit.

Painonnosto on siitä koukuttava laji, että nämä, missä kilpaillaan, on vaikeimpia liikkeitä, mitä voi salilla levytangoilla tehdä. Ne, jotka on sitä lajia joskus kokeillut, ymmärtää sen. Siinä on se koukuttavuus ja kun se on niin haastavaa. Vaikka mäkin oon tätä 25 vuotta vaihtelevalla vakavuudella harrastanut, niin ei niitä oikein kunnollisia onnistumisia tule kuin tosi harvoin. Se on vähän niin kuin jotain uhkapeliä pelais: jos koneesta saa joka kierroksella voiton, ei se tunnu missään, mutta jos se tulee silloin tällöin niin siihen jää koukkuun.

Minkälainen kasvisruoka soveltuu hyvin lihasmassan kasvattamiseen?

Tärkeintä urheiluravitsemuksessa on, että syö riittävästi eli tulee tarpeeksi kaloreita päivässä. Se on ihan ykkösjuttu. Monella nuorella urheilijalla jo se, että kalorimäärä on liian alhainen, vaikuttaa siihen, että tulokset ei nouse tai tulee loukkaantumisia.

Toinen juttu on, että syö riittävästi ja kolmas on se, että syö riittävästi. Ja sit vasta aletaan kattomaan makroaineiden jakaumia: paljonko on proteiinia, paljonko on hiilihydraatteja ja paljonko rasvaa. Monimuotoinen kasvisruokavalio sisältää yleensä kaiken ja riittävästi kuituakin, mutta senkin voi koostaa huonosti, jos ei ole tarpeeksi vihreetä tai kuitua tai täysjyvää. Kyllä kasvisruuallakin voit saada itsellesi huonon olon, ihan varmasti. Siinä on ihan samat perusperiaatteet kasvisruokailussa kuin sekasyöjälläkin.

Urheilussa, lihasmassan kasvattamisessa ja hermoston kunnossa pitämisessä sellainen perusjärkevä makroainejakauma riittää. Ei tää ole mitään rakettitiedettä. Jos vaan saa tarpeeksi energiaa, niin se on jo aika kova juttu.

Käytätkö mitään lisäravinteita, kuten B12-vitamiineja tai rautaa?

Joo kyllä mulla useempia lisäravinteitakin on, kuten just B12, D-vitamiini, multivitamiinia löytyy ja magnesiumia löytyy. Tällaisia perusjuttuja. Kyllähän sit lisäravinteista muuten kreatiini on voimaurheilijoille ja teholajiurheilijoille aika tärkeä. Myös proteiinilisiä ja palautusjuomia tulee treenien jälkeen käytettyä. Tällä hetkellä mulla on käytössä herneproteiini-isolaatti, mutta se vähän vaihtelee. Joku kasviperäinen proteiini-isolaatti mulla on yleensä käytössä.

Onko yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset liittyen kasvisruokaan näkyneet lajissasi tai sitä ympäröivässä urheilukulttuurissa?

Joo, en tiiä oonko vaan ajautunut kuplaan syvemmälle, mutta kyllä ihan tommoset perinteiset keski-ikäiset lihaa ja kaljaa rakastavat miehet tulee nykyään juttelee kasvisruokavaliosta. En mä ois viisi vuotta sitten voinut kuvitella, että tällaisia tilanteita tulee. Avoimuus asiaa kohtaan on lisääntynyt. Se on varmaan sellanen, mikä on ilahduttava muutos.

Entä minkälaista kehitystä toivot vielä tapahtuvan?

En mä oo oikeen miettinyt sitä, mitä toivoisin muuttuvan. Ehkä tää menee silleen, että kun tulee enemmän esimerkkejä, se vähän niin kuin normalisoituisi. Eihän tää vieläkään oo kulttuurillisesti normaalia Suomessa urheilla ja noudattaa kasviperäistä ruokavaliota. Mä en ainakaan näe, että se olis vielä normaalia, tai että se ei välillä kohauttais ihmisiä. Olis se ihan jees, jos tästä kasvisruokavaliosta urheilussa tulis sellanen normi, ettei siitä tarvis kirjoittaa lehtijuttuja.